Lokakuun blogi: Telinemestarin ja nuotistonhoitajan mietteitä

Telinemestarin ja nuotistonhoitajan roolit kuuluvat kuoromme luottamustehtäviin. Olen saanut hoitaa telinemestarin pestiä kymmenkunta vuotta, ja nuotistonhoitajan tehtävän otin vastaan noin vuosi sitten.

Mitä telinemestari ja nuotistonhoitaja oikein tekevät ja miksi juuri nämä luottamustehtävät ovat minulle tärkeitä?
Yksi syy on, että bassorivistön jäsenenä ajattelen bassostemman luovan musiikille pohjavireen. Olemmehan nuottiviivastollakin alimmaisina tukemassa ja täydentämässä muita stemmoja. Toisekseen pidän turvallisuudesta, pidän siitä, että ihmisillä on hyvä olla sekä siitä, että asiat ovat järjestyksessä. Tosin katsoessaan työpöytääni vaimoni esittää järjestyksenhalustani eriäviä mielipiteitä. Minulle on joka tapauksessa tärkeää, kun voin tehdä kulisseissa työtä, joka konkreettisesti auttaa meitä kaikkia keskittymään olennaiseen: musiikkiin ja sen esittämiseen. 

Viva Vox on esittänyt Helsingin Tuomiokirkossa yhteistyöprojekteina useita suuria teoksia, kuten esimerkiksi Brittenin War Requiemin Navichoruksen ja Berlinen Kantorein kanssa, Verdin Requiemin Canzonetta Novan kanssa, Mozartin Requiemin Kallion Kantaattikuoron kanssa ja Mendelssohnin Elias-oratorion yhteistyössä Helsinki Metropolitan Orchestran kanssa. Kun laulajia on parhaimmillaan yli sata, on telinemestarilla ja riuskoilla nikkareilla edessä iso urakka: alttarin päälle rakennetaan kolmeen kerrokseen lavat, joista jokaisen päälle saadaan laulajia kolmeen riviin. Lavat ovat raskaita ja niiden sekä seisomapenkkien nostelu vaatii fyysistä voimaa. Kokoamisessa on noudatettava tarkkaa järjestystä, jotta rakennelmasta tulee tukeva ja turvallinen;
ovathan ylimmällä rivillä seisovien laulajien päät lähes alttaritaulun puolivälin korkeudella.

Alttaritasanteella tilaa on varsin niukalti, joten kirkonpenkkien ja alttaritasanteen väliin asennamme pienempääkin kokoonpanoa varten lavat, jotka helpottavat orkesterin ja kuoron sovittamista Tuomiokirkon melko pieneen tilaan. Lisäksi tuomme tietenkin soittajille nuottitelineet valoineen, lisävaloja kuoroa ja solisteja varten, askelmat telineille kulkemista varten sekä usein vielä tuoleja, jotta kuoro voi levähtää pitkien soolo-osien ajan. Usein avustamme lisäksi orkesteria isojen instrumenttien, kuten harpun, patarumpujen tai cembalon roudaamisessa. Konsertin jälkeen puramme telineet ja varastoimme ne siististi seuraavia käyttäjiä varten. Puolentoista tunnin konsertti tai kolmen tunnin harjoitus tarkoittaa taitavalle rakennusjoukkueellemme täyttä työpäivää: laulamisen lisäksi pari tuntia rakentamiseen ja järjestelyihin sekä reilu tunti hallittuun purkamiseen.

Tarvitsimmepa esitystä varten suuret telineet isoa joukkoa varten tai kevyemmät rakenteet omalle kamarikuorollemme,
vastaa telinemestari ja meidän tunnollinen ja ahkera rakennusjoukkomme siitä, että telineillä on turvallista olla, kaikilla on mahdollisimman hyvin tilaa laulaa ja kaikki näkevät johtajan. Valot eivät saisi paistaa silmiin, mutta valoa pitäisi olla riittävästi,
jotta laulajat ja soittajat näkevät nuotit hyvin. Lisäksi on tärkeää, että esiintymismuodostelmaan omalle paikalle meneminen, varsinainen esiintyminen ja lopuksi poistuminen sujuvat helposti, turvallisesti ja eleettömän arvokkaasti. Joskus joudumme tekemään kompromisseja, koska rajalliseen tilaan on saatava sovitettua johtaja, soittajat, solistit ja kuoro. Valojen suuntaus
tuottaa välillä harmaita hiuksia, soittimet vaativat yllättävän paljon tilaa ja kaikilla pitäisi säilyä katsekontakti johtajaan.

Nuotistonhoitajana pyrin huolehtimaan, että kaikilla on kulloinkin tarvittavat nuotit ja että nuottivarasto on järjestyksessä.
Yhtenä merkittävänä tavoitteenani on saada nuotistoamme digitalisoitua ainakin osittain. Näin voisimme palvella paremmin
myös niitä kuorolaisia, jotka käyttävät mieluummin tietotekniikkaa perinteisten paperiversioiden sijaan.

Mennään yhdessä tukevalla pohjalla kohti seuraavia konsertteja!

Telinemestari ja nuotistonhoitaja Mikaiiro ”Allu” Laitinen.

Kuvat: Mikaiiro Laitinen